Sinervo, Elvi: Toveri älä petä
Marja ei halunnut olla hanhi, hän ei halunnut urkkia vankitovereitaan vaikka nämä olivat hänet kieltäneet. Hän oli menettänyt lähes kaiken. Väinö oli kuollut metsäkaartissa, lapsi oli kuollut, ja hänet oli pidätetty maanalaisesta poliittisesta työstä. Ymmärtämättömyydessään hän oli puhunut ohi suunsa, pettänyt toverinsa. Vankilan yksinäisyydessä hän kuitenkin oppi ajattelemaan, ensi kerran elämässään hän teki tiliä itsensä kanssa. Hän tajuaa, mitkä ovat hänen velvollisuutensa oman itsen, tovereitten, tulevaisuuden edessä. Hän tajuaa, että meidän on kestettävä, tehtävä työtä ja voitettava.
Elvi Sinervon pienoisromaani on kertomus naisen kehitystiestä, heräävästä elämänuskosta ja optimistista. Se on rohkea ja rohkaiseva teos.