Lampén, Ernst: Jäämeren hengessä

Suomi voi jo kehua sijaitsevansa valtamerenkin rannalla, nyt kun Petsamon lääni on siihen yhdistettynä. Ei se rannikko ole pitkä, mikä meille kuuluu, eikä se valtameri ole hempeä, mikä meidän rantojamme huuhtoo, mutta se on sittekin valtameri. Sillä on kaikki valtameren metkut. Se vaikuttaa jättiläiseltä, sen aalloilla on jätin voima, se ei koskaan ole tyyni eikä kiltti. Olipa myrsky tai tyyni, aina sen aallot räiskyvät rantaa vastaan. Myrskyllä vaahtopäi set aallot, tyynellä suuret, öljyiset mainingit. Syvä se meri on ja saareton. Jäälautat vain kulkevat ja kiertävät hitaasti sen ulapoilla. Huippuvuoret ja Frans Josefin maa tosin törröttävät siellä kaukana, lumituisku jen pieksäminä. Ei ihminen huvikseen näitä yksinäisiä jää meren korokkeita lähesty. Ken niille ohjaa kulkunsa, häntä ajaa rahan tai saaliin himo taikka sitte tutkijan pelkäämä tön sielu. Jättiläismäisiä ovat meren asukkaatkin, rasvaisia kuten ...