Hesse, Hermann: Arosusi

Arosusi on Hessen tuotannon huippusaavutuksia. Teos on muistomerkki 1920-luvun eurooppalaisesta sielunkriisistä; se on voimakas elämänkatsomusromaani, kirjailijan tilitys itsestään, ajastaan ja ympäristöstään ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Harry Haller - arosusi - on viisissäkymmenissä oleva ajattelija ja taiteilija, joka on menettänyt otteensa elämään. Hän inhoaa porvarillisuutta ja tuntee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella, mutta riippuu siinä kuitenkin kiinni. Hän näkee itsemurhan ainoana pelastuksena - uskaltamatta siihenkään ryhtyä. Hänen kriisinsä on kulttuuri-ihmisen voimaton kamppailu sotaa, tekniikkaa, autoja ja jazzia vastaan.

Yhdennellätoista hetkellä arosusi löytää naisystävän, kauniin kurtisaanin Herminen - ainoan ihmisen joka häntä ymmärtää. Hermine johdattaa Harryn lukutoukan kammiosta ihmisten ja aistillisuuden pariin. Hermine opettaa Harryn nauttimaan elämästä, syömään ja juomaan, tanssimaan, etsimään rakkauden iloja kauniin nuoren Marian käsivarsilla.

Mutta taistelu ihmissielusta jatkuu. Hilpeä saksofonisti Pablo johdattaa Harryn "maagillisen teatterin" sielunsokkeloihin. Siellä hän kohtaa Herminen Pablon sylistä ja surmaa mustasukkaisuudesta rakastettunsa. Hän kohtaa myös Mozartin, joka lopulta avaa hänen silmänsä tajuamaan ihmisen osan ja kärsimyksen tarkoituksen, ja hän oppii läksyistä vaikeimman - nauramaan itselleen.

Arosusi on suuri, kestävä taideteos. Hesse avaa värikkäiden fantasianäkyjen ja syvällisen filosofoinnin vuorotellessa näkymiä maailmaan, joka avautuu jokaiselle ajattelevalle ihmiselle, ja osoittaa samalla miten vaikeaa ihmisen on saavuttaa yleispätevää totuutta.