Oranen, Raija: Metsästäjän sydän
TeosTeos, 2010. 425[1] sivua, ISBN: 9789518512670, kovakantinen, kansipaperit. K3.
Elokuussa 1918 kenraali Carl Gustaf Mannerheim ja kamariherra Hjalmar Linder lähtivät yhdessä metsälle Norjaan. Heidät oli käytännöllisesti katsoen karkotettu Suomesta vapaussodan jälkeen. Miesten isät olivat olleet ystäviä, toinen ylin suomalainen virkamies Venäjän tsaarin hallinnossa, toinen radikaali suomenmielinen. Pojista tuli ystäviä Pietarin saleissa ja salongeissa, kun Gustaf palveli keisarinnan chevalieerina ja Hjalmar Suomen asiain komiteassa. Lähipiiriin kuuluivat niin everstinna Aurora Karamzin kuin eturivin taiteilijat Albert Edelfeldt, Axel Gallén ja Louis Sparre. Gustaf nai venäläisenAnastasia Arapovan ja hyvän varallisuuden, Hjalmar Gustafin varattoman Sophie-sisaren. Gustaf jatkoi taistelua itsenäisen Suomen puolestaLontoossa ja Pariisissa. Hjalmar Linder, Mustion ja Kytäjän kartanoiden sekä Högforsin ja Lohjan sellutehtaan omistaja, häädettiin Suomesta. Se ei estänyt häntä ryhtymästä suurisuuntaisiin hankkeisiin Ruotsissa ja Algeriassa. Metsästäjän sydämen tarina alkaa syksystä 1877, kun Albert Edelfelt esittelee maalauksensa Kuningatar Blanka ja Aurora Karamzin ostaa sen testamentattavaksi Hjalmarille. Tarina päättyy 1921, kun Gustaf ennustuksen mukaan on potkaistu jälleen ulos Suomesta ja Hjalmar pidätetty Marseillesissa. Siihen väliin mahtuu Euroopan laajuinen sota ja aikakausien murros.