Huovi, Hannele, Pesula

Kaupungin teollisuusalueella sijaitsevassa hallissa tapahtuu räjähdys, joka vie viidenkymmenen ihmisen hengen. Paineaalto leviää keskikaupungille saakka, lääkärit onkivat ympärivuorokautisesti lasinsirpaleita lasten ja ikkunoiden ääressä istuneiden vanhusten kasvoista, se kaataa hautausmaan hautakiviä ja lennättää metallisirpaleita kappelin seinään. Viranomaisten mukaan hallissa valmistettiin lannoitetta. Räjähdys rikkoo myös Iiriksen talon ikkunan. Iiris on ostanut jokin aika sitten talon ja siinä sijaitsevan pesulan ja muuttanut sinne kehitysvammaisen poikansa Veekan kanssa. Räjähdyksen jälkeisenä päivänä Iiriksen ystävä Tauno tuo pesulaan muovikoreja täynnä verisiä pyyhkeitä ja lakanoita. Mutta kun asiakkaiden määrä onnettomuuden seurauksena vähentyy, Iiris ottaa piharakennukseen alivuokralaisen. Vuokralainen, nuori mies nimeltä Pete Bojen, ystävystyy hiljalleen sekä Iiriksen että Veekan kanssa. Hän yrittää saada autistista Veekaa puhumaan ja onnistuukin luomaan suhteen poikaan. Kontakti syntyy myös Veekan äitiin. Piharakennuksen ikkunan läpi Iiris näkee Pete Bojenin tekevän jonkinlaisia sähkötöitä. Pete liikkuu erikoisiin aikoihin eikä kerro Iirikselle tekemisistään. Pesulan toinen juonne kertoo Teklan tarinan. Tekla on karannut ihmissuhdetta Islantiin saakka, mutta palaa kuitenkin samaan suhteeseen. Hannele Huovin hiljaista uhkaa tihkuva romaani sijoittuu nimettömään keskikokoiseen kaupunkiin lähitulevaisuuden Suomessa. Räjähdys on paitsi rikkonut ihmisten elämän myös vienyt asioilta niiden perinteisiä merkityksiä. Onko kyseessä terroriteko? Tuleeko niitä lisää? Millaisessa maailmassa me oikein elämme?